Harri Marstio laulaa tunteista vakavasti

Eilen perjantaina Rautalammin Mortonissa keikkaili legendaarinen ”Suomen virallinen raspikurkku” Harri Marstio. Miehellä on takanaan nelisenkymmentä vuotta musisointia ja ensilevystäkin, nimeltään Marstio, on kulunut jo 31 vuotta. Vaikka Marstio muistetaankin radiohiteistään ja keikoilta muistuttaa hän tehneensä myös mm. elokuvamusiikkia.

Uransa aikana Marstio on musisoinut monissa kokoonpanoissa ja tehnyt töitä Suomen legendaarisimpien muusikkojen kanssa. Omilla nettisivuillaan hän kuitenkin kirjoittaa, että omimmaksi tavaksi esittää musiikkia hänelle on jäänyt esiintyminen pienimuotoisesti baareissa ja pubeissa. En haikaile suurille areenoille hän toteaa väliajalla.

Marstio kertoo, että kolmessakymmenessä vuodessa ei työ ole juuri muuttunut. Yleisö on samanlaista. Tunne on sama.

– Haluan laulaa vakavasti, mutta tunteella.

Marstio tunnetaan monista käännösbiiseistä, mutta myös laajasta omasta tuotannosta. Kun kysyn, mikä lauluissa on tärkeää, Marstio vastaa: tunne. Hän ei halua nousta lavalle leipääntyneenä. Lauluissa on monesti mukana romantiikka ja tunteen pitää välittyä.

– Uskon olevani yleisölle lohdun tuoja. Jos kyynistyisin, en voisi enää esiintyä. Kaikesta huolimatta uskon yhä rakkauteen, hän toteaa.

Marstio on toista kertaa esiintymässä Rautalammilla. Hän kiittelee paikan tunnelmaa. Keikka on Mortonin pubipuolella järjestetty ja yleisö kuuntelee aktiivisesti ja ottaa myös kontaktia laulajaan. Keikan kahden setin aikana kuullaan laaja kattaus Marstion musiikilliselta uralta käännöshiteistä omiin biiseihin. Loppua kohti radiosoitossa olleet laulut kuten Mä sua, sä mua ja Tämä maa innostavat ihmiset tanssimaan niin, että laulajalta meinaa loppua lavalla tila.

Yhytän yleisöstä erään Marstio-fanin, joka suostuu kommentoimaan keikkaa. Hän kertoo yrittäneensä päästä artistin keikalle viidentoista vuoden ajan.

– Siitä asti, kun kuulin Marstion musiikkia Kaurismäen elokuvassa Varjoja paratiisissa halusin nähdä miehen livenä. Uskomatonta, että lopulta toive toteutui täällä Rautalammilla.

Kun kysyn, mikä Harri Marstiosta sitten tekee niin mahtavan tulee vastaus hiljalleen, mutta varmasti.

– Kun joku laulaa noin rosoisella, mutta kuitenkin herkällä äänellä tällaisista tunteista. Se vain tavoittaa jotain suomalaisen miehen sisimmästä.

Kun jutustelemme väliajalla Marstio paljastaa tulevaisuudesta sen verran, että 11. levy on tulossa ulos. Kiertue-elämä saa myös jatkoa.

– Aion kiertää niin kauan kuin voimia riittää, hän toteaa.

Ja mikäpä on kiertäessä. Vaikka herraa ei ollakaan kuultu radiosoitossa kovin voimallisesti, on yksi asia varmaa. Pubien yleisö rakastaa häntä edelleen.